maanantai 12. maaliskuuta 2018

Palautteen tyrannia ja lupaus


Yliopisto-opetuksessa on painotettu viime vuosina paljon opiskelijapalautteen merkitystä. Tämä on monella tapaa hyvä asia ja kannustaa kehittämään opetusta ja huomioimaan paremmin opiskelijoiden näkökulmia ja tarpeita. Viimeaikaiset, huippuunsa viritetyt ja standardisoidut palautekäytännöt ovat kuitenkin herättäneet minussa ristiriitaisia tunteita. Keräsin aiemmin palautetta opiskelijoilta perinteisesti paperilomakkeella ja varioin lomaketta erilaisten opintojaksojen tarpeisiin. Opiskelijat kirjoittivat usein paljon ja yksityiskohtaista palautetta. Pari vuotta sitten siirryimme laitoksellamme standardisoituun sähköiseen lomakkeeseen, jossa opiskelijat antavat numeraalisia arvioita erilaisista väittämistä ja lopussa on muutamia avoimia kysymyksiä. Palautelomake täytetään sähköisesti viimeisellä opetuskerralla.

Tämän uudistuksen seurauksena tapahtui kaksi asiaa: opintojaksojen palautteen standardiksi muotoutui väittämien keskiarvo ja sanallisen palautteen määrä laski radikaalisti. En ole saanut enää yhtä rikasta ja monipuolista palautetta kuin aiemmin. Sähköinen lomake ei ilmeisesti jostain syystä kutsu antamaan palautetta samalla tapaa kuin aiempi palautemuoto. Nykymallissa opetus on alkanut myös typistyä numeroiksi, kuten tässä ajassa on niin usein tapana: tämä kurssi on 3,5, tuo on 4,2. Vähän samaan tapaan kuin tutkimusta ohjaava jufo-luokitus tai Suomen Akatemian hankearviot, myös opetuksesta voidaan tuottaa tällaisen palautekäytännön kautta numeraalisia ranking-listoja. Numerot alkavat helposti ruumiillistua – ”Heli on vitosen opettaja, Juha on kolme ja puoli” – ja muokata käsitystämme itsestämme opettajana – ”Apua, olenko mä kakkonen?!”. Pahimmassa tapauksessa tämä edistää ajattelutapaa, jossa opetuksesta(kin) muotoutuu yksilöllisen erinomaisuuden esittämisen ja kilpailun areena, jossa haetaan hyviä numeroita ja ”sijoituksia”. Opetuksen yhteisöllinen puoli saattaa hämärtyä samoin kuin opetuksen laajemmat tavoitteet. Tämä voi olla myös omiaan synnyttämään vieraantumisen kokemuksia ja emotionaalista kuormitusta. Vaikka joudummekin toimimaan standardisoitujen palautelomakkeiden kanssa (ainakin toistaiseksi), tuntuu tärkeältä ryhtyä miettimään myös toisenlaisia palautteen antamisen ja saamisen kanavia.

Olen miettinyt palautteen merkitystä tänä keväänä myös toisesta suunnasta. Opetan kollegani kanssa sosiologisen mielikuvituksen seminaaria, jossa yhdistetään tieteen ja taiteen menetelmiä erilaisten yhteiskunnallisten ilmiöiden analysointiin ja pyritään rohkaisemaan opiskelijoita kokeilemaan erilaisia itseilmaisun ja tiedonkäsittelyn muotoja. Seminaarissa harjoitellaan myös dialogia, eli Kai Alhasen sanoin ”keskustelua, jossa ihmiset tutkivat, millaisia merkityksiä he antavat yhdessä käsiteltäville asioille” (Alhanen 2016, 13). Dialogin tarkoituksena on herkistää ihmiset havaitsemaan ja arvostamaan toistensa erilaisuutta sekä auttaa huomaamaan, miten kokemusten erilaisuus voi rikastuttaa yhteiselämää. Näin dialogi sopii hyvin tukemaan sosiologisen mielikuvituksen ja intersektionaalisen analyysin harjoittamista.

Seminaarin ensimmäisenä tehtävänä opiskelijat ovat kirjoittaneet jostakin heille tärkeästä ja merkityksellisestä ilmiöstä käyttämällä sosiologista mielikuvitusta, eli valottamalla yksilöllistä kokemusta suhteessa laajempiin yhteiskunnallisiin kehityskulkuihin ja rakenteisiin. Saimme kollegani kanssa luettavaksemme hienoja ja koskettavia tekstejä, joissa oli usein myös hyödynnetty kokeellista ilmaisua: teksti oli saatettu kirjoittaa esimerkiksi proosarunon tai kuvitteellisen dialogin muotoon tai siinä hyödynnettiin monenlaista visuaalista aineistoa. Kirjoitimme jokaiselle opiskelijalle palautteen, jossa kerroimme mm. millaisia ajatuksia ja tunteita aihe herätti meissä, millaisia aiheeseen liittyviä tutkimuksia tai kulttuurintuotteita meille tuli mieleen, ja mitkä asiat tekstissä olivat meistä erityisen oivaltavia tai tärkeitä.

Aloin tämän kautta pohtia palautteen antamista dialogina, jossa tutkitaan yhdessä kokemuksia ja edistetään kykyä oppia toisilta (vrt. Alhanen 2016). Palautteen antamisessa opettaja voi asettua aktiivisesti dialogiseen ”asentoon” ja tutkia yhdessä opiskelijan kanssa käsiteltävää ilmiötä ja siihen liittyviä kokemuksia ja tunteita. Intersektionaalisuus on tässä tärkeä työkalu. Palautteen antaminen yhdessä toisen opettajan kanssa toimii myös dialogina, joka avaa vielä yhden lisäkerroksen käsiteltävän ilmiön ymmärtämiseen. Vaikka palautetta ajatellaan usein nimenomaan opiskelijan oppimisprosessin näkökulmasta, dialogin idea ohjaa huomioimaan sen, miten tärkeää palautteen antaminen on myös opettajan oman oppimisen kannalta. Sen sijaan että pelkistyisimme numeroiksi (arvosanoiksi, keskiarvoiksi) palaute voi käynnistää uudenlaisia ja ennakoimattomia ajatusprosesseja.

 

Lähde:

Alhanen, Kai (2016) Dialogi demokratiassa. Helsinki: Gaudeamus.

2 kommenttia:

  1. Kiitos Suvi tästä tärkeästä kirjoituksesta! Minulla on ihan samanlaisia kokemuksia: opiskelijat ovat antaneet mielelään kursseilta kirjallista palautetta, ja sitä on kerätty nais- ja sukupuolentutkimuksessa jo vuosikymmeniä, lisäksi sitä on aidosti käytetty opetuksen kehittämiseen. Sähköiset standardilomakeet sen sijaan ovat pakkopullaa. On todella hankala yhtälö, että niiden avulla saatua numeerista palautetta aletaan käyttää rahanjaon ja tuloksellisuuden perustana.
    Olen vastustanut innokkaasti opintosuoritusten numeerista arviointia jo kauan, mielestäni palauteen antaminen sanallisessa muodossa on niin paljon pedagogisesti perustellumpaa ja hyödyllisempää, vaikka toki työläämpää opettajalle. Juuri äsken taas kiroilin tenttejä korjatessani, kun on pakko antaa numero. Yliopisto on myös tiukentanut linjaansa tässä, ei saa enää olla kurssimerkintää "suoritettu" vaan kaikki on arvioitava.
    Tuo mitä kerrot myös opettajien numeerisesta arvioinnista on todella kylmäävää. Toivottavasti tässäkin joskus järki voittaa ja luovutaan tästä "mittaamisesta", joka ei oikeasti kerro mistään mitään.

    VastaaPoista
  2. P. S. Sosiologisen mielikuvituksen kurssinne kuulostaa ihanalta! Osallistuisin innolla, jos voisin :)

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Palautteen tyrannia ja lupaus

Yliopisto-opetuksessa on painotettu viime vuosina paljon opiskelijapalautteen merkitystä. Tämä on monella tapaa hyvä asia ja kannustaa k...